Kylmä kevät, vettä ja räntää sataa, säänmukainen vaatetus ei vettä hylkinytkään vaan tuli päällystakista läpi. Palelee ja kädet ovat aivan kohmeessa, sillä kylmä vesi on päässyt hanskojenkin läpi. Mutta kumma juttu, nämä asiat ovat nyt toisarvoisia, sillä matka jatkuu ja on muuta huolehdittavaa. Silmät tuikkivat ja aivot käyvät kuumana. Pää ylös ja katse pyörimään. Tuonne päin mennään.
Ollaan aikuisten suunnistuskurssin käytännön osuutta suorittamassa metsässä, kartta ja kompassi ojossa. Kuten kurssilaiset ovat jo monta kertaa kuulleet, suunnistamaan oppii vain suunnistamalla ja näin tässä juuri kovasti yritetään, sovelletaan opittua tietoa. Tällä kertaa apuna ja tukena on ohjaaja, kohta pitää pärjätä ihan itse. Into ja oppimisen halu ovat käsin kosketeltavissa.
Tärkeä seurakehittämisen muoto
Espoon Akilles sai yhteistyössä WAU ry:n kanssa KKI-hanketukirahaa aikuisten suunnistuskoulujen ja Jukola-koulujen toteutusta varten. Hankkeen virallinen nimi on ”Opin suunnistamaan” ja ”Matkalla Jukolaan” ja se tavoittelee 50 ihmistä uuden harrastuksen pariin. Keväällä järjestetyt kaksi kurssia, alkeis- ja jatkokurssi tulivat nopeasti täyteen. Halukkaita osallistujia olisi lopulta ollut kaksinkertainen määrä. Tämä olikin jo etukäteen tiedossa, sillä vuodesta toiseen kurssit ovat olleet suosittuja. Tällä kertaa hanketukirahan avulla pystymme jatkamaan opettamista myös kesäkauden jälkeen Jukola-koulun myötä.
Suunnistuskoulujen järjestämisessä on monta voittajaa. Yksi iso voittaja on seura, sillä suunnistuskoulut ovat tärkeä seurakehittämisen muoto. Koulujen kautta monet innostuvat suunnistamisesta ja jäävät seuratoimintaan mukaan. Talkootyöllä pyörivä seura pystyy pitämään harrastuskustannukset alhaisina ja toiminnan elinvoimaisena, kun mukaan tulee joka vuosi uusia aktiiveja. Kurssin ohjaajina toimivat monet vapaaehtoiset, nuoret ja iäkkäämmät seuralaiset, jotka syventävät osaamistansa opettamisen myötä, sitoutuvat astetta enemmän seuratoimintaa mukaan ja saavat jaettua omaa intoa ja rakkautta lajiin eteenpäin. Se on hienoa.
Suurin voittaja on luonnollisesti kurssilainen itse. Voiko olla hienompaa, kuin aikuisiällä löytää uuden rakkaan intoa ja raikkautta elämään tuovan harrastuksen. Jotain mitä todella odottaa työpäivän jälkeen, mikä saa silmät tuikkimaan ja sen tunteen aikaisiksi, että kaikki on mahdollista.
Tuo kylmä ja märkä käytännön kerta testasi ehkä hieman ikävällä tavalla motivaation määrää. Maalissa odottelinkin hieman kauhunsekaisin tuntein ja anteeksipyydellen ”ei tämä suunnistus aina tällaista ole ja ole” ja ”hehheh, tämä olikin nyt sitten kovien suunnistajien keli”. Mutta mitä vielä, kurssilaiset olivat innoissaan ja kyselivät kovasti jatkoa. Ja tätä kaikkea suunnistus juuri tarjoaa, elämyksiä laidasta laitaan ja ennen kaikkea sitä intoa. Tosin kynnys opetteluun pitää ylittää, olla sisukas ja pitkäjänteinen, eikä saa luovuttaa ainakaan kylmän loskan ropistessa niskaan.
Teksti & kuva: Anu Salokangas
Lisätietoja:
tiiminvetäjä Anu Salokangas, WAU ry
p. 045 657 9455
[email protected]