Luonto liikuttaa Ruokolahdella

Ruokolahdella on järjestetty KKI-toimintaa jo 20 vuotta. Alkusysäys terveyttä edistävään liikuntaan saatiin kuitenkin ennen Kunnossa kaiken ikää -ohjelman perustamista.

– Se oli vuosi 1994, kun valtakunnallisesti herättiin liikkumattomuuteen. Kuntiin lähetettiin vetoomus, että jotain tarvitsisi tehdä. Ruokolahden kunnanhallituksessa suhtauduttiin asiaan myönteisesti, ja asian ympärille koottiin työryhmä virkamiehistä, muistelee Ruokolahden KKI-toiminnan vetäjä ja sielu Harri Tonder.

Ruokolahdella haluttiin olla mukana liikkumattomuuden torjunnassa ja tammikuussa 1995 kunnassa tehtiin yhdessä yhdistysten, seurojen ja järjestöjen kanssa päätös lähteä mukaan valtakunnalliseen Kunnossa kaiken ikää -ohjelmaan. Ruokolahti oli ensimmäinen Etelä-Karjalan kunta, jossa tartuttiin liikkumattomuuden haasteeseen, joten apuja ei ollut juurikaan tarjolla.

Pohjatyö tehtiin perusteellisesti – kartoitettiin lähtökohdat sekä selvitettiin minne ollaan menossa ja mitä halutaan. Näiden pohdintojen kautta luotiin strategia, jossa oli kolme kulmakiveä: tiedotus, asenteiden muokkaus ja toimintamahdollisuuksien luominen.

Luonto vetää puoleensa

Toiminnan kaksi tärkeintä timanttia ovat kylien väliset kävelykisat ja kuukausivaellukset. Molemmissa on hyödynnetty Ruokolahden vahvuus, eli monipuolinen ja kaunis luonto sekä huomioitu laajalle ulottuvan kunnan kaikkien kylien mahdollisuus osallistua toimintaan.

Luontoliikunta on ehdottomasti yksi Ruokolahden valtteja: kunnassa on metsiä, järviä ja erämaita. Ruokolahden kauniista luonnosta nauttii myös iso joukko alkuperäisasukkaita – susia ja karhuja. Pelko on joillekin este luonnossa liikkumiselle, mihin yhteiset retket ovat oiva ratkaisu.

Porukassa mennään myös kylien välisessä kävelykisassa vaikka itse suoritukset voi tehdä yksin. Jokaisesta vähintään kolmen kilometrin kävelystä saa suorituspisteen omalle kylälle. Jokaisessa kylässä on kuntokonsultti, joka organisoi toimintaa. Kävelykisoista on muodostunut Ruokolahdella menestys. Kisoja on järjestetty vuodesta 1997 ja kävelykertoja on 18 vuoden aikana kertynyt yli puoli miljoonaa.

Tapahtumat luovat näkyvyyttä

Yhtenä osana vakituista toimintaa on alkuajoista saakka toiminut miesten metrikerho, jossa tavoitteena on nimensä mukaisesti alle metrin vyötärönympärys. Vakinaisen toiminnan lisäksi on järjestetty vuosien varrella myös paljon erilaisia liikuntakokeiluja, kuten suvisoutua, curlingia, puistojumppaa ja kuntonyrkkeilyä.

Ruokolahtelaisten mieliin on varmasti jäänyt vuonna 1996 Atlantan olympialaisten aikaan järjestetty olympiaviesti. Ruokolahti on pinta-alaltaan suuri ja siihen kuuluu paljon kyliä. Kyläläiset kuljettivat viestiä kaksi vuorokautta yötä päivää, ja viesti huipentui koko kylän tapahtumaan.

Tapahtumien avulla KKI-toiminnalle on saatu lisää näkyvyyttä ja luotu tunnelmaa.

Vastuu hyvinvoinnista on yksilöllä

Virkeänä säilyneen toiminnan taustalla on vuosien aktiivinen työ, esille nostetaan erityisesti tiedotuksen ja vapaaehtoistyöntekijöiden merkityksen. Esimerkiksi paikallislehdet olivat alkuun aktiivisesti tuomassa esille sekä terveysliikuntaa että Ruokolahden omaa KKI-toimintaa.

Ihmisten liikkeelle saaminen vaatii tiedon jakamista, muistuttamista, rohkaisua ja jopa maanittelua ja vikittelyä. Nykyään tietoa on niin paljon tarjolla, että tiedon tulvaan hukkuu tärkeitäkin asioita. Asennemuutoksen aikaansaaminen ja liikkumattomien motivoiminen ei ole helppoa, mutta on tärkeää muistaa, että ihmisen elämänkaaren kaikissa vaiheissa tarvitaan liikkumista.

Yksi tärkeä asia on se, että ihmiset ovat huomanneet, että oman hyvinvoinnin ja elämänlaadun eteen on itse tehtävä asioita. Yksilöllä itsellään täytyy olla vastuu omasta hyvinvoinnistaan.

Toiminnalla on luja pohja ja perusta, mutta se ei yksin riitä. Ruokolahden KKI-toiminnan jatkumisen kannalta olisi tärkeää, että aktiivisia tekijöitä löytyisi lisää. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin vielä hyvä.

Teksti: Noora Moilanen

Lisätietoja:
Harri Tonder
p. 040 7460533
[email protected]

Kipinät 2/2014: Ruokolahden KKI-toiminta on kehittynyt 20 vuodessa timanteiksi (s. 14–15)