Terveydenhuollon kustannusten kasvaessa ei ole näkyvissä muita keinoja kuin monipuolinen terveyden edistämistyö ja teknologian hyödyntäminen. Panostamalla väestön hyvinvointiin, esimerkiksi elintapa- ja liikuntaneuvontaan, mahdollistetaan työkykyisyyttä ja voimavaroja, ehkäistään kansansairauksia ja vähennetään toimintakyvyn rajoitteita. Terveellisiin elintapoihin ohjaaminen on trendikästä.

Viime syksynä julkaistu liikuntapoliittinen selonteko nostaa esille liikuntaa lääkkeeksi -teeman ja erityisesti työikäisten liikuntaneuvonnan. ”Jokaisen kunnan tulee huolehtia, että liikuntaneuvontaa on tarjolla.” Ensimmäinen askel on suunnitella, miten ja kuka neuvontaa toteuttaa, seuraavaksi, kenelle se on suunnattu ja mitä se pitää sisällään. Alusta asti tulee miettiä, millä keinoin liikuntaneuvonta juurrutetaan osaksi kuntalaisten hyvinvointipalvelua. Terveydenhuollon aktiivisuus ja mukanaolo on välttämätöntä. Kun toimijoiden poikkihallinnollinen tahtotila on löytynyt mahdollisuudet liikunnan hyödyntämiseen terveyden edistämisessä ovat lähes rajattomat.

Älä oleta!

Liikuntaneuvontaan ohjautuminen, kohderyhmä, prosessien kesto täsmentyvät vähitellen. Myös palveluketjun verkosto kasvaa ja monipuolistuu toiminnan laajentuessa. Yksi tavallisimmista kompastuskivistä on luottaa siihen, että kaikki toimii alusta asti saumattomasti ja koko verkosto tavoittelee samaa asiaa. Herkästi myös oletetaan, että palveluketju ja liikuntaneuvonnan käsitteet ovat tuttuja koko verkostolle ja kollegoille tai että ymmärrys liikuntaneuvonnan toteutuksesta on yhteinen. Hyvä perusmuistisääntö on: Älä oleta! Säännöllinen ja kohdistettu viestintä on avain toimivaan palveluun.

Kunnossa kaiken ikää -ohjelman toteuttama Liikuntaneuvonnan onnistumisen edellytykset -kuntakysely (2018) nostatti esiin tärkeitä neuvonnan menestyksen askelmerkkejä. Henkilöstöresurssit, poikkihallinnollinen verkostotyö, yhteiset tavoitteet ja tahtotila ovat listan kärkipäässä. Miten tämä sitten saavutetaan? Ensisijaisesti tarvitaan toimiviin käytäntöihin tutustumista, lukuisia kohtaamisia ja toimivaa viestintää sekä liikunnan merkityksen perusteluja.

Terveysliikunnalle asiantuntija terveydenhuoltoon

Liikuntaa lääkkeeksi -teemasta puhutaan, mutta sen hyödyntäminen on edelleen vähäistä. Yksi syy tähän on, ettei terveydenhuollossa työskentele liikunta-alan ammattilaista. Pitäisikö ammattilaisten joukossa olla automaattisesti terveysliikunnan asiantuntija? Ravitsemusasiantuntija, hengityshoitaja, reumahoitaja, avh-hoitaja ja unihoitajakin löytyy, mutta ”liikuntahoitajaa” ei.

Tavallista on, että fysioterapeutti mielletään terveydenhuollon liikunta-asiantuntijaksi ja näin varmasti osittain onkin. Pitää kuitenkin muistaa, että fysioterapeutti on ensi sijaisesti terapeutti, ja tänä päivänä terveysliikunnan osuus koulutuksessa on vähäinen.

Liikuntaneuvontapalvelu on vakiintunut Suomessa jo 160 kuntaan, ja yksi vakiintumisen peruste on liikunta-asiantuntijan työpanos moniammatillisessa ketjussa. Vakiintumisen myötä kunnissa, terveydenhuollossa tai liikuntatoimessa, työskentelee liikuntaneuvoja, jonka rooliin kuuluu liikuntaan aktivointi sekä muu elintapaohjaus. Näissäkään kunnissa työ ei ole valmis, vaan tulevaisuudessa liikuntaneuvonta olisi tärkeä linkittää entistä vahvemmin osaksi terveydenhuoltoa, ja saumattomia ketjuja vahvistaa liikuntatoimen, terveydenhuollon ja liikuntatoimijoiden välillä.

Liikuntaneuvonnan laatusuositukset kiikarissa

Neuvonnan toimintamallit ja sisältö ovat tällä hetkellä hyvin kirjavia. Siksi KKI haluaa käynnistää liikuntaneuvonnan toimijaverkoston kanssa liikuntaneuvonnan laatusuositusten luomisen. Suositukseen on tarkoitus liittää myös valtakunnallisesti toimiva itsearviointi. Lisäksi syyskuussa käynnistetään pilotti, jossa 20 liikuntaneuvonnan vakiinnuttanutta kuntaa ottaa käyttöönsä yhtenäiset arkiliikunnan määrää ja laatua mittaavat mittarit. Eli matkalla kohti yhtenäisempää palvelua.

 

Katariina Tuunanen, katariina.tuunanen [at] likes.fi
hankekoordinaattori
KKI-ohjelma

Kuvat: Valokuvaamo Jiri Halttunen