Suomalaisten liikuntasuositusten mukaan 18–64-vuotiaiden tulisi harrastaa viikoittain kestävyyskuntoa kehittävää liikuntaa kaksi ja puoli tuntia reippaasti tai vaihtoehtoisesti tunti viisitoista minuuttia rasittavasti. Tämän lisäksi lihaskuntoa tai liikehallintaa kehittävää liikuntaa tulisi harrastaa kaksi kertaa viikossa. Liikkuminen on hyvä jakaa useammalle, ainakin kolmelle päivälle viikossa ja sen tulisi kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan. Tätä suositusta on kiitelty ja siitä on myös kiistelty aika ajoin. Usein unohtuu, että kyseessä on väestötason suositus, jota ei olekaan luotu ensisijaisesti innostamaan yksittäistä liikkujaa. Voisiko liikunta- ja urheiluyhteisö kuitenkin viestiä liikunnasta vahvemmin jollain muulla viestillä kuin pelkästään suositukseen perustavalla? No aivan varmasti.

Oman kokemukseni mukaan suomalaisten aikuisten suhtautuminen liikuntaan on edelleen melko usein se, että jos liikkuessa ei tule mieletön hiki ja jos se ei vähän satu, niin siitä ei ole hyötyä. Viime vuosina lisääntynyt tieto pienimuotoisenkin liikkeen tuomista terveyshyödyistä on osoittanut tämän ajattelumallin kuitenkin hieman vanhanaikaiseksi. Pienikin liike on hyväksi ja jo kymmenen minuutin pituinen liikuntahetki edistää terveyttä. Arki- ja hyötyliikunta ovat yhtä arvokasta liikuntaa kuin kuntosalilla tai uimahallilla kerrytetty.

Mitä jos ohjenuorana meille tavallisille aikuisille toimisikin, että harrasta sellaista liikuntaa, joka tuntuu kivalta tai ainakin vähiten vastenmieliseltä? Jos tykkäät liikkua ryhmässä tai kaverin kanssa, niin valitse lajisi tai liikkumismuotosi sen mukaan. Ensimmäinen askeleesi voisi olla, että soitat kaverille ja pyydät lenkille tai uskaltaudut jollekin itsellesi uudelle ryhmäliikuntatunnille. Jos taas tykkäät liikkua yksin metsässä, tee niin ja ole siitä iloinen.

Hurja jo miltei vuosikymmenen kestänyt kuntosalibuumi tuntuu saaneen valloilleen ajattelumallin, että ilman kuntosaliharjoittelua et voi olla riittävän hyvä liikkuja. Vaikka kuntosali onkin oiva paikka toteuttaa monipuolinen ja laadukas lihaskuntoharjoitus, voi sen tehdä myös monella muulla tavalla ja monissa muissa paikoissa. Kun olet löytänyt itsellesi mieluisan liikuntamuodon mieti sitten vasta, onko liikuntamääräsi riittävä. Etene yksi askel kerrallaan, koska niin luodaan tutkitustikin kestävää pohjaa säännölliselle liikuntaharrastamiselle. Siis harrasta sellaista liikuntaa, joka tuntuu lähtökohtaisesti kivalta tai ainakin vähiten vastenmieliseltä. Kuulostaa liian helpolta ollakseen toimivaa, mutta onko sittenkään?

Aikuisten liikuntasuositukset on tehty liikuntaa edistäville tahoille ohjenuoraksi, mutta pitäisikö meidän luoda myös sellaisia suosituksia, jotka ovat selkeitä ja puhuttelevat tavallista suomalaista? Voisiko tavoitteen asettaa riittävän matalaksi, jotta ne vähemmän liikunnasta innostuneetkin voisivat kokea ohjeet omikseen? Voisiko liikuntasuositus olla esimerkiksi: Tee vähintään kolme kertaa viikossa jotain kivaa jossa tulee kunnolla hiki ja hengästyt. Kun olemme päässeet tähän tavoitteeseen, niin kulutetaan sitten vasta voimavaroja sen pähkäilyyn, onko mukana riittävästi lihaskuntoliikuntaa tai tapahtuuko se nyt juuri oikeilla sykkeillä. Otetaan myös yksi ryppy otsasta pois, kun puhutaan liikunnasta – painotetaan liikunnan iloa ja vaikkapa yhteisöllisyyttä, jolle liikunta tarjoaa luontevan alustan. Kyllä ne terveyshyödyt sitten tulevat varmasti perässä.

Kirjoittaja yrittää parhaansa mukaan toteuttaa tätä ohjenuoraa Liikettä Lahden alueen yrittäjille -hankkeessa. Lisätietoa hankkeesta osoitteessa www.phlu.fi/aikuisliikunta/yrittajat.

Teksti: Ahti Romo
Kuva: KKI-ohjelma / Studio Juha Sorri